Eilen illalla iltapalapöydässä sain yhtäkkiä jonkin itkukohtauksen. En tiedä mistä se tuli, yhtäkkiä rupesi taas vaan itkettämään, ja samalla kuitenkin nauratti. Äiti tuli halaamaan, ja osui naulan kantaan: ”Onko kaikki vähän liian vaikeaa?” Täsmälleen niin, kaikki on aivan liian vaikeaa. Jokainen askel eteenpäin on niin hidas, jokainen jalan nosto työn takana. Ja kaikkeen tarvitsee apua, mihinkään ei kykene itse. Olla nyt riippuvainen muista... Jos kirjoittaisin nyt käsin paperille, tekstistä ei varmaankaan saisi enää mitään selvää, kun paperi olisi märkänä kyyneleistä. Niin riippuvainen muista, että ilman heitä ei pärjäisi... Ei sovi minulle.

 

 

 

 

 

Tänään sain vihdoinkin ottaa kaikki ideaalisiteet pois jalasta. Paikoilleen jäi vain teipit tikkien päälle. Olin innoissani heti poistamassa siteitä, kun ajattelin, että sitten käveleminenkin olisi helpompaa. Eikä voi olla totta. Tätä kirjottaessani tajusin äsken vasta, että sama ongelma oli taas vastassa. Minä olin väärässä! :) Aika huvittavaa. Kuinka monta kertaa voi olla väärässä, ja kuinka monen asian suhteen? Minä kun luulin tietäväni aika paljonkin asioista... No jokatapauksessa, sitten sain siteet pois ja HYI! Ei ollut mitään kivaa katseltavaa. Haavat olivat kyllä siistit, mutta ei se omalta jalalta näyttänyt, eikä näytä vieläkään.

 

 

                           

 

 

Kun olin sitten hetken katsellut ja tunnustellut tuota uutta tuttavuutta, minun vasenta polveani, tajusin ettei polven alapuolella 10cm*10cm alueella ollut lainkaan tuntoa. Koskin siihen moneen kertaa, siskokin koski moneen kertaan, mutta mitään ei tuntunut. Halusin saada varmuuden asiasta, joten soitin Mehiläisen päiväkirurgiseen yksikköön. Minut leikannut kirurgi oli sillon juuri leikkaamassa toista, mutta jätin soittopyynnön. Tunnin kuluttua kirurgi soittikin takaisin päin, ja minä esitin ongelmani. Vastaus olikin yllättävä. Leikkauksen jälkeen haavojen ympärillä ei kuulemma ole tuntoa turvotuksen takia, ja se alue sääriluun päässä on myös täysin normaali. Siihen kohtaan tunto voi palautua vasta 3kk päästä. Oho! En siis tunne osaa jalastani niin pitkään aikaan. Taas ihan uutta tietoa.

 

Kuten mainitsinkin jo, käveleminen ilman tuota kauheaa määrää siteitä on vaikeampaa, kuin niiden kanssa. Askel on selkeästi huterampi, joten joudun varaamaan käsien varaan kepeille aiempaa enemmän. Kannustavaa oli kuitenkin huomata, että tänään jumpatessani huomasin eilisen 8cm liikelaajuuden kasvaneen. Ei ero suuri ollut, mutta kyllä jalka nousi vähän paremmin. Tai sitten kuvittelin vain... Ei, kyllä se paremmin liikkui :)

 

 

 

 

Kohta taas päivän viimeistä ohjelmaa tekemään, palataan!