Ja nyt tuntuu, että tuosta päivästä on ainakin ikuisuus. Kepit, siteet ja teipit ovat jo historiaa. Viisi vaivaista tikkiä jäljellä. Niin, ja tottakai vieläkin turvoksissa oleva polvi ilman tuntoa. Jumpat sujuvat oikein hyvin. Nyt taas vain tuntuu, että edistystä ei ole tapahtunut sitten ensimmäisten päivien. Saan polven jo kokonaan suoraksi ja istuessa se taipuu 90 asteen kulmaan, ehkä vähän ylikin. Ja vähän yli viikon päästä jalan pitäisi taipua 120 astetta ja kävelyn näyttää normaalilta. Tottakai nämä päivämäärät ovat vain suuntaa antavia, mutta nyt näyttää siltä, että aikataulussa ollaan :)

 

 

 

 

Nyt kun olen ollut taas koulussa, niin jalan koholla pitäminen on taas jäänyt. Ja jääpalatkin ovat pysyneet pakastimessa. Tämän takia suurin osa sisäisestä verenpurkaumasta on tietysti valunut luonnollisesti alaspäin. Koko jalkaterä onkin nyt sitten aika pullea. Sukasta jää kauhea jälki, ja vain painamalla jalkaa nilkan kohdalta saa aikaan aikamoisen kolon. Ja onhan se tuon muistelman kohdalta aika arkana :/

 

 

 

 

Ensi maanantaina menen ensimmäistä kertaa fysioterapiaan ja samalla poistetaan tikit polvesta. Sitten pääsen taas saunaan, jee!

 

P.S. Tänään oli ensimmäinen päivä ilman ainuttakaan särkylääkettä. Eikä se tietenkään hyvältä tuntunut, polvi on kipein haavan kohdalta. Kyllä se tästä taas, päivä päivältä!