Jalka parantuu kokoajan. Mahtavaa, kun edistyksen voi oikeasti nähdä. Kävelin kotona jo lauantaina ilman keppejä ja seisoin yhdellä jalalla. Ja se ei ollut silloin oikea jalka :) Kipua ei enää oikeastaan ole, eikä takareisi enää tunnu kamalalta jokaisella askeleella. Syön kuitenkin vielä särkylääkkeitä (ja nekin ovat kohta loppu), ettei jalka edes alottaisi jomottamista. Usein aamulla, kun jalan laskee suoraksi alas ja veri lähtee kiertämään, tuntuu kyllä aika hyvin, että leikkauksessa on oltu. Ja yöt ovat olleet aika huonoja. Unissani helposti koukistan jalkaa ”liikaa” tai vessassa käynnin jälkeen tavallaan hyppään sen päälle takaisin sänkyyn. Ja silloin tekee kipeää! Koko yön suorana pitäminenkin alkaa pidemmän päälle särkemään. Siihen tulokseen olen jo tullut, että jalka särkee sitä vähemmän, mitä enemmän käytän ja liikutan sitä. Vasemman reisilihaksen vahvistumisenkin voi melkein nähdä!

 

Tänään olin viikon jälkeen taas koulussa. Ei mitään ihmeellistä, olin vain ulkona kaikesta. Viikossa voi hyvinkin pudota kyydistä, toivottavasti pääsen takaisin rattaille. Kepit olivat vielä mukana, ihan vain muita varoittaakseni. Periaatteessa en enää tarvitsisi niitä, mutta ihan hyvä, että muut näkevät, että ei mennä 100% eteenpäin. Huomisenkin ajattelin vielä mennä niillä, sitten sen vaiheen voi unohtaa.

 

Sitten koulun jälkeen sain irroittaa teipitkin tikkien päältä. Ei jalassa ole kuin viisi tikkiä. Siinä teippejä repiessäni osasin myös aukaista yhden ruvenkin niin, että tuli vähän verta. Taitolaji :) Kohta taas jumppaamaan, hitaasti hyvä tulee!

 

P.S. Eilen lintsasin ensimmäistä kertaa yhden jumpan. Päivällä olimme juuri siihen aikaan ravintolassa syömässä, enkä siellä voinut aloittaa ohjelmaa. Mutta se oli vain yksi kerta... :)