Viikko sitten fysioterapiassa sain siis uusia liikkeitä ja niistä viiteen vaaditaan kuntosalilaitteita. Meidän kotimme läheltä ei oikein löydy kuntosalia, ja muutenki ajatus viiden liikkeen takia sinne menosta ei ollut kovin innostava. Siispä minä näppäränä tyttönä kysäisin koulumme liikunnanopettajalta, että oisiko kuntoutukseen liittyen mahdollista käyttää koulun kuntosalia. Ja sehän sopi loistavasti. Päätin siis, että käyn salilla tekemässä liikkeitä maanantaisin ja torstaisin. Viime torstaina sitten menin salille ensimmäistä kertaa ja ilokseni huomasin, ettei siellä ollut yhtä vaadittua laitetta :( Ja jollain keinolla etu- ja takareittä pitäisi saada treenattua täsmällisesti. No, sittenhän minä olinkin vielä näppärämpi tyttö, kun keksin, että ostan 2kg nilkkapainot. Lauantaina sitten hoidin asian and that`s it!  Niillä saa hyvin treenattua juuri oikeita kohtia. Tai niin ainakin päättelin siitä, että jalkaa suoristaessa sattui kauheasti juuri samaan paikkaan, mihin fysioterapiassakin oli sattunut.

 

Ja ette ikinä usko. Tänään minä tein historiaa! Jotain, mitä en ollut tehnyt neljään kuukauteen. MINÄ JUOKSIN!!! Koulun jälkeen oli minuutti aikaa ehtiä bussiin, enkä todellakaan aikonut odottaa seuraavaa kymmentä minuuttia. Ja sitten se tapahtui. Ei tuntunut missään, ei tuntunut ihmeelliseltä. Itse asiassa tajusin vasta bussiin astuessani, että olin juossut. Mutta pääasia, että tein sen. Tai oikeastaan pääasia on, ettei se sattunut :)